Tarinaikkuna

Koti Kokemäellä sivusto antaa sinulle ikkunan, josta voit kurkistaa kokemäkeläisten elämään. He kertovat avoimesti elämästään Kokemäellä ja miten he sen kokevat. 

Siirry tarinaikkunaan tästä

Koti Kokemäellä

Emilia, 32v

Olen Emilia, 32-vuotias kahden lapsen äiti Kokemäeltä.

Tänne, mieheni kotikaupunkiin, muutimme seitsemän vuotta sitten, esikoisemme ollessa puolivuotias. Uusi elämänvaihe ja muutto uuteen kaupunkiin olivat molemmat suuria asioita, mutta nyt voin sanoa, että olen kotiutunut Kokemäelle loistavasti.

Elämme tavallista lapsiperhearkea, johon mahtuu työtä, koulua, päivähoitoa - ja tietenkin myös vapaa-aikaa. Harrastuksia ja ystäviä löytyy kotikunnasta koko perheelle, joten arki ei missään nimessä ole tylsää tai harmaata. 

Kokemäestä tuli itselleni koti lopulta melko nopeasti, kiitos erilaisten kerhotoimintojen, joita täällä on tarjolla niin lapsille kuin äideillekin. Lasten harrastusten myötä olen löytänyt ystäviä myös itselleni ja koen nykyisen kotikuntani ja sen ihmiset helposti lähestyttäviksi ja ystävällisiksi.

Kerron elämästä Kokemäellä lapsiperheen näkökulmasta. Mitä harrastusmahdollisuuksia kunta perheille tarjoaa, ja mistä löytää seuraa, ystäviä tai vertaistukea.

Tervetuloa mukaan, ja ennen kaikkea: Tervetuloa Kokemäelle!

Siirry tarinaikkunaan tästä


Ilari, 19v

Olin viisivuotias pukeutuessani ensimmäistä kertaa Kokemäen Pallon keltaiseen paitaan. Debyytin kunniaksi sain käsivarteeni kapteenin nauhan, jota luulin ensin sykemittariksi.

C-kirjaimen merkityksen valjettua tunsin itseni maailman kovimmaksi jätkäksi, olinhan edustamassa kotikaupunkiani kaukana vieraalla maalla eli Euran urheilukeskuksessa. Säntäilin kentällä ylpeänä.

Tovi on tuosta kulunut ja kokemäkeläisyys juurtunut. 19-vuotiaana kotikaupunki herättää edelleen positiivisia ajatuksia, joita yritän nyt aika ajoin ilmentää. Liikkukoon kynä palloa sulavammin.

Suhtaudun aiheeseen lämmöllä ja kirjoittamiseeni huumorilla. Luvassa kaikkea.

Siirry tarinaikkunaan tästä


Juha

Eletään täällä maalla sillain verkkaisesti, en kovasti itsestäni meteliä pidä, kertokoot kuvat tarinaa puolestani.

Joki on henkireikä, jonka olemassa oloa paikalliset ihmiset ei välttämättä edes huomaa, mutta kun siihen tutustuu, se on tavattoman kaunis. 

Kannan kameraa mukanani ja napsin kuvia aina tilaisuuden tullen - harrastelija pohjalta. 

 

Siirry tarinaikkunaan tästä